17.2. Saapuminen rauhaan

klo 16:25    Saavuin asemalle ja totesin, ettei lunta näy missään. Kivaa! Talon saattaminen asuttavaan kuntoon ei sitten ollutkaan niin helppoa, kun lämmitykseen käytettävät halot olivat valtavan suuria. Ensin ei löytynyt edes kirvestä. Kahdella sähköpatterilla ja kahdella isolla uunilla varmaan lämpö saadaan nousemaan +7 asteesta nopeasti. Aluksi näytti, että sytykkeen niukkuuskin on ongelma.

klo 19:00    Yllättävän monta tekstiviestiä on joutunut lähettämään, kun ihmisiä tuntuu kiinnostavan minun täällä oleminen. Sisällä alkaan olla jo siedettävän oloista, vaikka istunkin vielä takki päällä. Söin äsken perinteisen ateria, joka koostui kahdesta grillatusta kanankoivesta ja perunasalaatista.

klo 21:35    Olen lueskellut aseman päiväkirja ja purkanut tavaroitani, joita on nyt pitkin kämppää. Sisälämpömittari näyttää +18. Olen aivan väsyksissä, lähtö kotoahan tapahtui viisitoista tuntia sitten. Pujahdan toiseen kerrossängyistä ja nukahdan varmaan minuutissa.

18.2. Ensihuumaa

klo 03:50    Herään siihen, että on aika lämmin. Mittari näyttää sisällä olevan +21. Käyn ulkona ja totean, että on isolla teellä todella pimeää. Aprikoin olisiko ilmassa jotain sumun tapaista, kun Piirivalveen valoissa näytti siltä, että ilmassa olisi liikkunut töhnää. Enää ei oikein nukuta, joten luesken vähän. Aamun sarastukseen on vielä monta tuntia, ehdinpä vielä lepäilemäänkin.

klo 06:10    Olin mennyt takaisin nukkumaan, mutta äsken nousin narinan saattelemana ylös. Kylkeä kääntäessä kerrossänky pitää niin pahaa ääntä, että naapuritaloissakin herätään! Ulkona sataa vähän vettä, mutta mieli on vielä korkealla. Keittelen teetä ja syön juustovoileipiä aamupalaksi.

klo 09:25    Olen seisonut meribunkkerilla melkein tunnin. Ympäristö on melko harmaa, eikä todellakaan uskoisi vuodenaikaa helmikuuksi. Jäästä tai lumesta ei ole tietoakaan. Tätä mukavaa tunnetta, joka nyt kropassa vallitsee, olen odottanut tuijottaessani kotona Sõrven maisemakuvia.

klo 10:00    Olo on vähän viluinen, mutta muuten on kivaa. Lintuja liikehtii merellä mukavasti, vaikkei mistään muutosta olekaan kyse. Näitä Viron oloja tuntemattoman kannattaa ehdottomasti joskus kokeilla tällaista retkeä.

klo 10:07    Pulmunen! Mahtavaa, pirteän oloinen yksilö ruokailee edessäni. Mieli kohenee jälleen. Ohi pyyhältää hiljakseen upeita kalalokkiparvia aivan rantaa viistäen, kun yks kaks komea juhlapuikuinen haahkakoiras ui esiin. Se on vajaan parikymmen metrin päässä ja on kerrassaan upea. Todella mahtavaa! Kuinka sitä voi olla näin "vähään" tyytyväinen. Aurinkokin näyttäytyy muutamaksi sekunniksi, mutta siirtyy nopeasti vaanimaan ohuen pilviverhon takaa. Kaikki tulee mukavamman näköiseksi, kun valaistuu muuttuu. Muutaman pikkulokin parvi ohittaa vähän kauempaa mereltä. Näen virolaisen Mati Martinsonin kaukana majakalla, hänkin taitaa olla tulossa tänne. Voidaan vähän vertailla haviksia.

klo 12:10    Söin äsken purkkihernekeiton ja nyt vähän väsyttää. Otan hetken rennosti ja lähden Loodeen staijaamaan pariksi tunniksi. Tuvassa on mukavan lämmin, kun sähköpatterit hehkuvat täysillä.

klo 16:55    Kaikkiaan mukava päivä, vaikkei mitään omituista näkynyt. Kävin iltapäivällä Looden majakalla, mutta jotenkin en viihtynyt siellä kuin puoli tuntia. Tie on kurjassa kunnossa, suuria vesilammikoita piti väistellä. Päätin palata meribunkkerille. Kahden uuttukyyhkyn lento tien yli muistutti lähestyvästä keväästä. Merellä liikehdintä oli hiljentynyt, mutta olo oli loistava. Päässä pyöri mukavia ajatuksia ja suunnitelmia uusista retkistä tänne.

klo 17:35    Syötyäni vatsan täyteen alkoi taas väsyttämään ja kellahdin sänkyyn pötkölleni. Unen ja valveen rajamailla kuuntelin uutisia radiosta. Tällainen leppoisa elämanmeno on juuri sitä, mitä tulin tänne hakemaan. Uskomaton henkinen rauha. Ulkona hämärtää jo, mutta lämpimässä tuvassa on mukava istuskella.

klo 21:30    Laiska ja raukea olo. Join mukillisen kaakaota ja söin kolme tukevaa siivua Moonisai-pullaa. Ulkona tulee kovaa ja radiosta tulee olympialaisia. Suomi hävisi joukkuemäen niukimmalla mahdollisella tavalla. Oikeastaan urheilu ei minua kiinnosta, mutta on kiva kuunnella jotain. Ainoa suomalainen kanava selostaa olympiaadeja. Muilta taas tulee venäläistä papatusta. Tänään en polttanut uuneissa puita, kun muutenkin on riittävän lämmin. Vielä en ole lukenut oikeastaan mitään, vaikka olin varannut kassiin pinon kirjoja. Ei huvita.

19.02.2002 Tottumista

klo 07:20    Ulkona näyttää tuulevan kovasti, mutta sehän on vain hienoa. Käydessäni ulkona, pujahti pieni nälkiintynyt kissa ovesta sisään. Annoin muutaman kinkkusiivun, eikä kaveri olisi enää halunnut lähteä pois. Piti pikkuisen juonia. Aamupala on syöty ja nyt odottelen päivän valkenemista.

klo 08:25    Olen meribunkkerilla ja vesi on taas noussut lisää. Mainingit syövät särkkää koko ajan. Tuuli on melkein myrskyisää ja pärkeitä lentää. Juuri sopiva meristaijikeli. Valaistus vaihtelee, välillä aurinko paistaa ja toisaalla sataa rakeita. Kuvaan maisemia ja napitan merellä. Siellä liikkuu hieman kuikkalintuja. Meren pauhu on niin kovaa, ettei muuta kuule. Ainostaan allin hauskaa nenäsointista laulua on taustameluna. Näen yksinäisen ruokin, joka lentää ohitseni hyvin arvokkaasti. Kohta perään tulee etelänkiisla, mutta hieman kauempaa. Aika mukavia lajeja.

klo 17:20    Kävin iltapäivällä vähän kävelemässä verkkopaikoilla, mutta yhtään lintua ei puskissa ollut. Monet verkkotolpat olivat veden peitossa, eikä se lupaa hyvää keväälle. Laiskottaa, enkä käynyt iltastaijillakaan. Oikeastaan en tee mitään, mutta aika vain rientää. No kaupasta hain leipää ja nakkeja. Kissa naukuu edelleen nurkissa, annoin maitoa. Itselleni keittelin vihanneskeittoa, jonka pohjaksi laitoin pussikanakeiton. Pilkoin vähän puita, kun arvelin kohta lämmittää saunaa.

klo 18:40    Alkoi pyryttämään lunta ja lämpömittari näyttää menneen nollaan. Kuuntelen taas olympialaisia radiosta, vaikka mitään kiinnostavaan ei nyt tulekaan. Taustameteliä vain kaipailen. Vasta toinen päivä ja olo jo rutinoitunut tähän arkeen. Ei huvita revittää lintuja, otetaan mitä eteen tulee.

20.02.2002 Talven tulo

klo 08:10    Yön aikana oli tullut talvi! Pakkasta neljä astetta ja lunta maassa 10 senttiä. Paikoin lumi on kinostunut pahasti, joten automatka majakalle jännitti. Vain yhdessä kohdin oli vaikeampaa, mutta 1500 kilon massalla mentiin. Jätin auton kuitenkin portille ja kävelin lopun matkaa meribunkkerille. Nyt ihailen täältä ylhäältä kaunista talvimaisemaa. Arktinen tunnelma. Valo on upea, kun lumen heijastus tuo siihen oman lisänsä. Allit puuhastelevat lähistöllä ja lentelevät niemen yli.

klo 08:55    Valkovatsainen merimetso lentää melkein käsin koskettavan läheltä. Olen aistivina sen kalan tuoksuisen hengityksenkin. Länsiniemellä kaksi merikotkaa kisaavat jostain saaliista. Viima on kylmää ja myrskyävää merta katsoessa tuntee ihmisen voimattomuuden luontoa vastaa. Haravoin kaukoputkella lahtea, kun huomaan oudon linnun. Vähän kuin ristisorsa, mutta mikähän tuo nukkuva vesilintu on. Odottelen, mutta lintu vain nukkuu ja vieläpä pahasti harmaalokin takana. Vihdoin piina päättyy, kun komea punanokkainen koiras alkaa ruokailemaan. Kumma kyllä, tunnen tarvitsevani tuota ristisorsahavaintoa! Mahtava fiilis. Sörven lahti kylpee upeassa myötävalossa ja innostuneena kiikaroin sitä yhä uudelleen. Lapasotkia, uiveiloita ja pilkkasiivenkin löydän.

klo 14:50    Levänneen ja kylläiseinä lähdin takaisin staijaamaan. Olen meribunkkerilla ja tuulensuojassa on oikein lokoisaa. Sitä huomaamattaan kääntää pään kohti aurinkoa ja sulkeen silmänsä. Jäätynyt betoni sulaa kohinalla ja koreat allikoiraat sukivat lähivesissä itseään. Harvakseltaan huomaan jonkin kivan linnun ja olen tyytyväinen.

klo 19:45    Tänään oli sitten juuri sellaiset maisemat, kuin olin odottanut. Kuvailin aamu- ja iltavalossa majakkaniemen näkymiä. Kivalta näytti. Mökissä on mukavan lämmin, vaikka ulkona pakkanen kiristyy. Uunissa lämpiää pizza, radiossa selostetaan urheilua ja mukissa on juomaa, voiko muuta enää toivoa.

21.02.2002 Jäätyminen

klo 09:55    Kova pakkanen oli tehnyt tehtävänsä, kotilahti oli riitteessä. Länsiniemen suunnalla ajelehtii runsaasti jääsohjoa. Onneksi vesilinnut eivät ollet kadonneet. Tänään ihastelin uiveloita ja tukkasotkia. Alleja puuhasteli lähistöllä, olivat nousseet maihin. Huomasin yhdellä pahoja öljytahroja. Ei taida selvitä tämä kaveri, jos kovat pakkaset jatkuvat. Merelle en oikein jaksanut tapittaa, kun siellä on niin paha väreily. Seisoskelu betonisella bunkkerilla on kohtalaisen vilpoista puuhaa ja ilman auringonpaistetta se olisi ollut liki mahdotonta. En jaksa olla enää pitkään. Ajattelin lähteä Kurressaareen kauppaan, sillä pullahammasta kolottaa.

klo 17:00    Kävin tankkaamassa ruokakaapin täyteen. Nyt ei enää tarvitse kaupassa käydä. Iltapäivällä oli mitä hienoin talvipäivä ja aurinko lämmitti tosi tehokkaasti. Olin taas meribunkkerilla nautiskelemassa kauniista luonnosta. Kotilahti oli sulanut kokonaan ja veslinnut olivat lisääntyneet. Korkeapaineesta huolimatta taitaa jotain muuttoa sentään olla. Yllätykseni huomasin, että ristisorsiakin oli jo kaksi. Uivelot olivat kuitenkin iltapäivänäytelmän pääosassa. Komeaa soidintelua ja nopeita lentopyrähdyksiä lähes neljäkymmenen yksilön voimalla.

klo 19:30    Väsyttää mahdottomasti, eli tänään on aikainen nukahtaminen. Pakkasta on ulkona jo yhdeksän astetta. Se mustavalkea kissa oli taas kylässä ja meinasi asettua taloksi. Ei kyseessä ole mikään villikissa. Menessäni lepäämään, hyppäsi katti heti sänkyyn ja käperty kainalooni. Laitoin sen äsken pihalle, vaikka vähän arvelutti, löytyykö sille lämmintä yösijaa. Neljä päivää takana, eikä sumua ole vielä ollut!

22.02.2002 Dramatiikkaa

klo 09:40    Yksin ei ole hyvä olla! Sen sai kokea kohtalokkaalla tavalla allikoiras, joka kaikessa rauhassa puhdisteli itseään jään reunalla. Paikalle hiipi kavala merilokki ja röyhkeällä tavalla se surmasi allin. Merilokin järeän nokan puristuksessa ei allin tarvinut pitkää kitua, sillä kuolonkamppailu oli minuutissa ohi. Pian saaliinjaolle pyrki myös varis, mutta se sai jäädä nuolemaan varpaitaan. Heti tämän jälkeen huomasin, että muidenkin ruokapöydässä oli tänään allia. Jäällä ylväs merikotka mutusteli tyytyväisenä allin lihoja. Toinen kotka vahti viiden metrin päässä, että puoliso saa syödä rauhassa. Sielläkin varikset kyttäsivät murusia. Kolmas suurinokkainen kotka lensi pois lahdelta ja kaukoputkella katsoessani näin senkin kantavan allikoirasta! Oliko kylmähkö yö vaatinut veronsa, sillä olin pannut merkille, että jäällä oli vielä yksi kuollut alli.

klo 11:40    Kämpille tullesani, pihalla pomppi joku peura. Näin sellaisen tässä myös eilen. Kylmä viima hyydytti minut ja nyt täytyy saada jotain kuumaa juomaa lämmikkeeksi. Onneksi talossa on mukavan lämmintä.

klo 16:45    Hurja talvimyrsky pyyhkäiseen yli. Ruotsissa se on sekoittanut lumipyryn kera maantie- ja lentoliikenteen. Ollessani tunti sitten kiikaroimassa merelle, oli tuuli jo yli 20 m/s, mutta nyt se tuntuu jo siitäkin kiihtyneen. Merellä meni mukavasti kuikkalintuja ja muutamia riskilöitä. Mieluisimman hetken koin, kun haroin putkella vaahtoavaa mertä, näkökentän ohi vilahti vaalea lokki. Onneksi lintu löytyi heti uudelleen ja siinä olikin komea isolokki. Lopulta sain katsella tätä nuorukaista kunnolla, kun se välillä päätti ottaa kylpyjä meressä. Olin taas tyytyväinen olooni, vaikka olikin hieman kylmä. Tunnin seisoskelun jälkeen sain huomata, että vilu tulee väistämättä.

klo 18:00    Tuuli vinkuu tai suhisee ikkunoissa ja nurkissa. Pakko on laittaa tulta uuniin. Samalla vaivallahan se menee, kun saunakin on jo lämpeämässä. Uutiset kertovat koko ajan myrskyn tuhoja, nyt jo Suomesta. Ei minulla tässä pitäisi ongelmia olla, saunon ja syön spagettia.

23.02.2002 Tuulee kovaa

klo 07:00    Tuuli piiskaa rakeita tai jotain ikkunaan. Toivottavasti paikat kestää! Yöllä humina oli kovempaa, joten myrsky lienee laantumaan päin. Täytyy odotella kaikessa rauhassa tässä päivän valkenemista. Turha lähteä bunkkerille liian aikaisin, jäädyttämään itseään. Sisälämpömittari näyttää +21, ulkonakin +1.

klo 10:15    Meri myrskyää ja aaltojen kohina on niin voimakasta, ettei kuule edes omaa ääntään. Nähtävissä ei ole paljon värisävyjä, pelkää harmautta vaan. Haikea mieli hieman vaivaa, liekö jo yksinäisyys kiusana. Aprikoin jo pääsenkö huomenna pois, kun on epävarmaa kulkeeko Saarenmaan lautta. Katselen huolestuneena merelle ja haen merkkejä tuulen heikkenemisestä. Olisiko jo vähemmän vaahtopäitä? Tänään en sentään palella, mutta ei ole paljon katseltavaakaan. Merellä muutto on entistäkin niukempaa ja paikalliset vesilinnut kykkivät kivien välissä tai katoavat korkeaan aallokkoon.

klo 21:40    Olen taas hyvin väsynyt, joten kohta uni vie. Alkaa olla tämä sessio takanapäin, mutta olihan taas uusi kiva kokemus. Ei tällainen yksinelo aina mitään korkealentoa ole, kasvattavaa kuitenkin. Illalla satoi hieman räntää ja tuuli oli edelleen kovaa. Olen vähän allapäin, kun kotiin pääsy askarrutti. Säätiedot lupaavat kuitenkin siedettäviä tuulta, joten ongelmia ei pitäisi olla. Siivoilen vasta aamulla, mutta hieman pakkailen jo nyt.

24.02.2002 Kotiin !

klo 06:00    Tuuli on tyyntynyt ja vaikutta siltä, että tulee hieno aamu. Laitan tavaroita kasaan ja keitän teetä. Mielelläni jo lähden pois, aikansa kutakin. Olen ajatellut, että starttaan heti kahdeksan jälkeen. Odottelen, näkyisikö kissaa.

klo 07:20    Kaikki olisi valmiina lähtöön ja kissakin löytyi. Annoin mirrin tankata kunnolla, kun tiedossa on luultavammin paastoa. Tulee aurinkoinen päivä!