Iltapäivällä aurinko paistaa pilvien lomasta ja valoa olisi mukavasti. Lievä retkiuupumus rajoittaa kuvaamista, kuten kohteiden puuttuminenkin. Yksi telkkäkoiras sentään käy lähirannassa ruokailemassa ja sitä kuvaan. Huomenna pääsen jo kotiin!

Havaintopuolikin jäi tavanomaiseksi, eikä mitään mullistavaa nähty. Nykyaikainen tiedonvälitys sen sijaan toi hurjia lintu-uutisia Suomesta ja Sõrven lintuasemalta Saarenmaalta. Jäimme odottamaan omia onnenhetkiä turhaan…

Toinen yhteistyöhaluinen lintu oli rantakivellä nukkuva haahka. Lähestyi sitä varovasti niin lähelle kuin kuivin jaloin pääsin. Kaveri väsytti niin paljon, että minun piti heiluttaa käsiä, saadakseni sitä nostamaan päätään. Sattumalta juuri silloin valokin oli varsin mukava. Retken ensimmäinen kuva, johon olen tyytyväinen!

Jälleen olen Virossa, nyt reilun viikon. Päivän lyheneminen kasvattaa staijarin vapaa-aikaa koko ajan. Tänään kiikarointi alkoi kahdeksalta, joten aamu-unisetkin ehtisivät mukaan. Sää suhteen aloitus oli paras mahdollinen, aurinkoinen ja kirkas päivä antoi lisää voimaa. Lintuja sen sijaa meni todella vähän, oli lokakuun hiljaisin muutto. Kuvaajalla oli siis aikaa käyttää kameraa, joka vielä on vanha ja varmatoiminen 10D. Kuvauskohteista niemellä ei kuitenkaan liiemmälti ollut.

Kesyhköt sepelhanhet ovat varmaan tullet tutuiksi kaikille paikalla käyneille kuvaajille. Siispä ne olivat minunkin kuvauskohteita. En jaksanut kuitenkaan satsata "valmisteluihin" kovin paljon, vaan tyydyin napsimaan kuvat staijikopista. Kuvakulma oli sieltä hieman väärä, kun jouduin ottamaan kuvat ylhäältä alaspäin. Osassa kuvia se näkyykin, mutta joissa se ei haittaa. Kuvadataa kertyi 1,3 gigaa.

Illalla katsellaan Viron PoliisiTV:tä ja muita ajankohtaisia raportteja. Myös säätietoja tietenkin tapitettiin, erityisen kiinnostava oli yksi näyttävä ”meteorologi”. Hetken päästä sama nainen antoi myös astrologisen ennusteen, eli horoskooppimerkeille!

Sateen heikentämässä näkyvyydessä ei ollut siis hääppöistä kiikaroida, mutta lintujakin oli hyvin niukasti liikenteessä. Oikeastaan kaikkea meni vähemmän kuin muina päivinä. Iltapäivällä staijasin pari tuntia yksi merelle, etupäässä kaukoputkella. Joskus ennen kahta löytyi kaukaa mereltä mielenkiintoisen näköinen lokki ja zoomokulaarin vaihto paljasti sen vanhaksi pikkukajavaksi. Nastaa! Ennusteen mukaan huomenna on odotettavissa hyvää muuttoa, mutta minun pitää lähteä ajamaan Tallinnaa kohti jo keskipäivällä.

Vaihteeksi kirkas aamu ja vielä iltapäivällä heikkotuulinen sää hemmotteli havainnoitsijoita. Ensimmäiseksi nuori muuttohaukka piti näytöksen kuin naurulokkia pyydystetään, vaikka lopputulos olikin negatiivinen. Lokki heittäytyi aina haukan iskiessä veteen ja vaikka kerran petolintu saikin jo otteen saalista, lopulta naurulokki selvisi. Apuun oli nimittäin tullut kymmenpäinen lokkiparvi. Ne syöksyilivät muuttohaukkaa kohti ja lopulta sen oli luovutettava. Yritin kuvata tapahtumaa, mutta valaistus oli surkea. Aurinko ei ollut noussut vielä kunnolla. Käytin ASA 400 asetusta ja alivalotin rankasti, jotta nopeudet riittivät kuvan ”pysäyttämiseen”, millejä oli tietysti 400+1.4x. Tumma ja rakeinen ”raakakuva” vaati melko rankkaa korjailua ja vielä Photoshopin hienosäätöä, mutta lopputulos on kelvollinen dokumentiksi.

Käyn särkän kärjessä kerran kuvaamassa sepelhanhia, jotka ovat vain kesyyntyneet entisestään. Maisema vain pysyy samana, enkä enää keksi mitään uutta kuviin. En viitsi ajaa lintuja lentoon, vaan jätän se nuokkumaan. Haapanasta pääsin myös räpsäsemään muutaman lentokuvan, kun se ei ollut yhtä luottavainen kuin sepelhanhet. Illalla majapaikassa oli sähköt poikki kuusi tuntia, eikä teknoihminen oikein selviä ilman sitä. Perunoita keiteltiin puuhellan voimalla!

Harvinainen tilanne, aamulla on porukkaa kuin meren mutaa ja vielä aurinkokin alkaa paistaan, kunhan se on kunnolla noussut. Muutontarkkailijoita siis riittää ja yritän itse keskittyä enemmän kuvaamiseen. Hanhia menee taas, mutta nyt mukana on kohtalaisesti myös tundrahanhia. Silti valkoposkihanhia on helpompi kuvata ja kamera raksuttaa tasaiseen tahtiin kun parvi vyöryy ylitsemme. Valo on lähes koko ajan ihanteellinen.

Käyn yrittämässä kuvaamista myös särkän kärjessä ja siellä pääsen lähestymään paikallisia sepelhanhia helposti. Myös merisirri olisi lähistöllä, mutta etäisyyttä on juuri ja juuri liikaa. Joitain hanhiparvia ja kuikkalintuja sentään tulee komeasti päästä. Kuvaamiskäytännöksi on tullut telejatkeen käyttäminen, eli 560 millillä. Joskus isot linnut tulevat liian lähelle, eivätkä mahdu kunnolla kuvaan. Ainakin aukon alivalottaminen on myös lähes sääntö onnistuneille kuville. Jalustaa käytän aina kuin se on mahdollista. Päivä päätteeksi olen aikaansaannoksiini varsin tyytyväinen.

Aamupäivä sujuu vielä melko rauhallisissa merkeissä. Olosuhteet ovat loistavat, tuulee hiljaa idästä ja aurinko paistaa. Sorsia ja hanhia menee harvakseltaan, osa jopa läheltä. Otan muutamia parvikuvia, mutta jostain syystä kamera pysyy repussa turhan usein. Jotain väsymistä? Noin kahden aikaan iltapäivällä sitten rysähtää valkoposkihanhia oikein kunnolla. Parvia, suuriakin, tulee koko ajan. Taas meidän kahden miehen laskentaporukka on koetuksella. Osa parvista menee korkealla ja usein parvia huomattiin päällä, kun ääntä kuului.

Päivä kohokohta on se, kun löydän yhdestä valkoposkiparvesta punakaulahanhen. Upea hetki! Pitkään lintua ei ehdi ihailla, sillä uusia lintuja lappaa jopa 30-40.000 tuntivauhdilla. Tunnin päästä tähtihetkestä Timo äkkää toisen punakaulan, nyt se menee merenpuolelta. Kahdentoista tunnin kiikaroimisen jälkeen pimeä ja harveneva hanhimeno saavat meidät tekemään päätöksen lopettamisesta. Urakka on ohi! Väsyneinä palaamme majapaikka ja summaamme muuton. Tasan satatuhatta valkoposkea, hanhet yhteensä 123.000!

Iltastaijilla lintujen meno laantunut lähes täysin ja lähdenkin niemen kärjen kivikkoon kyttäämään lintuja kameran kanssa. Sama kesyhkö sepelhanhi on maisemissa, mutta muita kuvaskohteita ei ole. Pari kertaa merimetso käy päällä katsomassa tilannetta, mutta komeat vesilintuparvet jäävät tulematta. Jätämme koko niemen muutaman tunnin odotuksen jälkeen ja lähdemme majapaikkaan ”illanviettoon”.